Vapaassa taidekoulussa perehdyin
syvällisesti värioppiin ja sain
työkalut maalaamiseen. Maalaamisen mahdollisuudet avautuivat minulle
kaikessa runsaudessaan kuitenkin vasta aloitettuani itsenäisen
työskentelyn. Vaikka koulussa opetus painottui väriin ja abstraktiin
ilmaisuun minä tarvitsin aina muodon lähtökohdaksi. Onneksi myös
opettajani ymmärsivät minua ja sain kehittää rauhassa omaa ilmaisuani.
Valmistuttuani Vapaasta taidekoulusta muutin takaisin
Etelä- Pohjanmaan
Järviseudulle. Olin ollut poissa kymmenen vuotta ja paljon oli
muuttunut ja katsoin kotiseutuani kuin vierain silmin. Ränsistyneet,
käytöstä poistuneet ladot herättivät mielenkiintoni. Vihreällä
rehupellolla seisoessaan harmaat ladot näyttivät punaiselta kun taas
keltaisella rypsipellolla ladot muuttuivat violeteiksi. Olin löytänyt
kuin vahingossa itselleni ladoista aiheen ja ensimmäiset
latomaalaukseni pohjautuivat puhtaisiin oikeisiin havaintoihin..
Maalaukseni ovat muuttuneet vuosien varrella. Olen
maalannut
hirsilatoja, lautalatoja, latoja joissa on kaksi oviaukkoa ja niiden
läpi näkee rajatun maiseman, sortuneita latoja, latoja joissa on päre-
tai peltikatto tai ei kattoja lainkaan. Olen ollut kiinnostunut ladon
sisätilan valoista ja varjoista tai ulkokuoren tuulenkääntämistä
notkolle taipuneista laudoista.
Olen vahvasti paikkasidonnainen taiteilija ja minulle
taide syntyy
siitä ympäristöstä missä asun ja elän. Monet maalaamani ladot on
hävitetty jo aikaa sitten. Maalauksissani ne ovat saaneet toisen
elämän. Maalaukseni ovat jossakin mielessä myös dokumentteja jostakin
mitä on joskus ollut. Joku sanoi kerran minun tallentavan paikallista
kulttuurihistoriaa rakennuksista, joita ei ole koskaan koettu erityisen
kiinnostaviksi, mutta ne kuuluvat osana heinänteon historiaan. Minulle
maalaaminen on ajattelua ja olemassaoloa. Maalatessa olen vahvasti
läsnä ja työskentelyni etenee maalauksen ehdoilla. Valitsen etukäteen
vain muodon ja värin. Asetan siis itselleni värillisen tehtävän jonka
ratkaisussa luotan prosessin kulkuun. Teen valintoja ja tiedostettuja
ratkaisuja luottaen myös intuitioon.
Maalaan, koska se on haastavaa, hidasta ja välineenä
vaikeasti haltuun
otettava. Maalaan, koska nautin siitä. Minulle maalaus ei ole kipuilua
ja kärsimystä vaan addiktoiva nautinto. Mitä enemmän maalaan,
ymmärrykseni siitä mitä kaikkea voisin tehdä ja miten voisin tehdä
lisääntyy. En ehdi yhden elämän aikana maalata kaikkea sitä mitä
haluaisin, mutta olen iloinen, että minulla on mahdollisuus toteuttaa
itseäni maalaamisen kautta.
En ole koskaan joutunut miettimään, mitä tekisin
seuraavaksi. Minulle
maalaus on jatkumo, eli uusi valmis maalaus on aina avain uuteen ja
seuraavaan.